Kiitos kaikille kannustuksesta! Vähän kyllä jännittää, että tuleeko tämä venyttelyjumppaus auttamaan... Toivottavasti.
Mulla on ihan sama juttu kuin Taija K:lla, että just siksi käyn ohjatussa liikunnassa, että kotona en kyllä mitään jumppia tai venytyksiä tee. Fyssarin ohjeistus auttoi kuitenkin sen verran, että se on ollut vähän niin kuin ohjattua ja määrättyä, joten olen saanut viikon tehtyä sekä aamuin että illoin. Ollaan Johkun kanssa samassa tahdissa, kun mäkin yleensä teen kahdeksan aikaan illalla, telkkaria katsoessa!
Ja hyvin on jo viikko mennytkin, paitsi että nyt viimeisen kolmen päivän aikana olen kahdesti ihan rehellisesti *unohtanut* koko venyttelyjumppauksen. Niin kuin esimerkiksi tänä aamuna. Että terkkuja täältä töistä, nyt alkaa jumppaustuokio!
perjantaina 27. marraskuuta 2009
torstaina 19. marraskuuta 2009
Väliaikatiedote
Kävin eilen fysioterapeutilla esittelemässä kättäni. Hyvä uutinen on, että ei ole jännetuppitulehdusta tai mitään muutakaan niveltulehdusta, vaan lihakset ainoastaan täysin jumissa ja juntturassa. Ja sitä myöten sitten myös hermot puristuksissa koko käsivarren matkalta.
Hoito-ohjeeksi sain jumpata käsipainoilla päivittäin ja venytellä - osa määrätyistä venytyksistä kyllä vetää käden sellaiseen solmuun, etten uskonut sellaista venytystä olevankaan! Tätä yritetään nyt joitakin viikkoja, ja sitten voi varovaisesti yrittää palata neulomisen pariin. Ja jos ei onnistu, niin takaisin fyssarille. Nyt kun jaksaisi pitää motivaation yllä näiden venytysten ja jumppausten kanssa, mulla kun on tapana jättää kaikki tällaiset kotona itsekseen tehtävät jutut tekemättä suunnilleen jo kahden päivän jälkeen...
Hoito-ohjeeksi sain jumpata käsipainoilla päivittäin ja venytellä - osa määrätyistä venytyksistä kyllä vetää käden sellaiseen solmuun, etten uskonut sellaista venytystä olevankaan! Tätä yritetään nyt joitakin viikkoja, ja sitten voi varovaisesti yrittää palata neulomisen pariin. Ja jos ei onnistu, niin takaisin fyssarille. Nyt kun jaksaisi pitää motivaation yllä näiden venytysten ja jumppausten kanssa, mulla kun on tapana jättää kaikki tällaiset kotona itsekseen tehtävät jutut tekemättä suunnilleen jo kahden päivän jälkeen...
torstaina 5. marraskuuta 2009
Messuilua
Olipa elämäni nopein ja sumuisin lokakuu. Ajatukset ja energia ovat olleet jossain ihan muualla, ja koska neulontaranne edelleen vaivaa, en ole neuleita paljon ajatellutkaan. Kaaoksen keskellä en ole vielä saanut aikaiseksi hakeutua fysioterapiaan kättä kuntouttamaan. Niinpä neulominen on edelleen jäähyllä. Nyt jo yli 3 kuukautta! Koko ajan kyllä harmittaa, kun ei voi neuloa. No ehkä joulukuussa sitten ehtii fyssarille.
Kävinpä kuitenkin Lahdessa serkkujen H:n ja J:n luona, ja samalla Kätevä ja tekevä -messuilla. Oli oikein mukavat messut, ja sain jo ostettua muutaman joululahjankin. H on hurahtanut korujen tekemiseen ja se penkoi helmilaareja antaumuksella. Mä jätin langat vähemmälle, kun kotonakin varastoa riittää. Ostin kuitenkin Verena-neulelehden vuodelta 2007, kun siinä oli tositosi ihania malleja. Siinä toivossa, että käsi joskus vielä kuntoutetaan.
Ostin ekaa kertaa myös kuuluisia Kool-Aid -värejä. Asiaan perehtymättömät tuttavat ovat olleet ihan kauhusta kankeena, että miten jenkit tällaisia myrkkyjä juo! No eipä tulisi mullakaan mieleen juoda. Tuskin käytän myöskään lankojen värjäykseen, vaan aion kokeilla yhteen ihan kaupasta ostettuun huiviin.
sunnuntaina 18. lokakuuta 2009
Tarinoita Afrikasta
Ihan ensiksi, kiitos kaikille osanotosta ja viesteistä. Ne ovat olleet minulle valtavan tärkeä voiman ja lohdutuksen lähde. Olen lukenut niitä uudelleen ja uudelleen joka päivä. Tällaisessa tilanteessa kaikki tuki on tarpeen. Perhe ja ystävät ovat pitäneet pystyssä, ja te virtuaaliystävinäni olette olleet mukana tukemassa.
Kun aloin pitää tätä blogia, periaatteena oli, että tämä on neuleblogi, eikä täällä paljon muuta lätistä. Scooterboyn kuolema heitti tämän periaatteen hetkeksi romukoppaan, kun halusin jakaa oman suruni myös neuleystävieni kesken. Mutta neuleblogi tämä on edelleen, eikä surublogiksi muutu. Mutta elämä on myös kummallista, ja siksi minulla onkin teille muutama neuletarina Afrikasta.
Kun kaikki oli vielä hyvin, ja työmatka Ugandassa aluillaan, kävimme Kasesessa torilla ostamassa lähinnä kankaita kollegalle. Silmiin sattui kuitenkin myös paikallista neulontatuotetta: kirkuvan keltainen ja musta neulemekon ja -jakun setti. Ugandassa, ja varsinkin Länsi-Ugandassa Kasesessa voi olla hyvinkin viileä sateiden aikaan, joten näillekin on tarvetta. Kuvitelkaa kylmää ja sateista juhannusta suomalaisella kesämökillä - sellainen on sää sadekaudella Ugandassa. No tätä neulesettiä en ostanut mukaan, sillä värit olivat lievästi kirkuvat. Kuvat otin kuitenkin.
2. päivä lokakuuta, kun Scooterboy oli jo menehtynyt yöllä, mutta en sitä vielä tiennyt, olimme Kampalassa ja meillä oli yksi työtapaaminen peruuntunut. Niinpä lähdimme ostoksille ja muiden ostosten lomassa mukaani tarttui tämä viitta. Mitäpä tästä voisi sanoa? Tuli ostettua suruviitta ihan tietämättään.
Ylin kuva on kojusta, josta viitan ostin. Maksoin viitasta alle 10 euroa, todella halpa hinta käsin tehdylle viitalle. Ja vaikka afrikkalaiset kauppiaat osaavat asiansa, niin minä myös osaan neuleasiani: on aivan varmaa, että tämä on käsin tehty. Myyjä kertoi, että hänen serkkunsa tekee näitä viittoja itse. Näitä ei näkynyt myöskään muissa kojuissa, joten kyseessä on varmasti paikallista tuotantoa. Muuten kojuissa myydään samaa kamaa kuin Keniassa, Tansaniassa, Ruandassa jne - ja kaikki väittävät että on paikallista tuotantoa. Kun matkan aikana käy nämä maat läpi, niin kyllä kolmannessa maassa jo naurattaa myyjien jutut.
Olen pitänyt tätä viittaa paljon, jo Ugandassa samana iltana, kun suruviesti oli tullut, ja nyt iltaisin, kun Suomessa on kylmä. Viitta on kaunis, kätevä ja lämmin. Jos käteni parantuisi, voisin tehdä samanlaisen itse.
Seuraavana päivänä, kun paluulennot Suomeen oli jo järjestetty, mutta niihin oli vielä vuorokausi aikaa, vierailtiin vielä yhdessä projektissa, jossa tuetaan karjankasvattajanaisten ihmisoikeuksien edistämistä. Lähdin mukaan Kibogaan päiväksi, sillä huonompi vaihtoehto olisi ollut jäädä yksin Kampalaan ja hotellihuoneeseen sekoamaan. Päivän ajan kävelin kylänraittia edestakaisin Kibogassa ja itkin puhelimessa Suomeen, kun pomo hoiti työnteon.
Pastoraalinaiset (eli karjankasvattajanaiset), joiden kanssa olin hanketta aloittanut Suomesta käsin, olivat luonnollisesti järkyttyneitä kohtalostani. He kertoivat, että heillä on tapana lahjoittaa lehmä leskeytyneille naisille, mutta koska minulle ei voi lehmää antaa mukaan, he olivat keränneet kolehdin päivän aikana ja yrittivät antaa käteistä. Ja kyseessä on siis köyhät ihmiset, joilla on itsellään tuskin mitään... En voinut käteistä ottaa, koska olin siellä työtehtävissä (vrt. eräiden suomalaisten poliitikkojen nykyinen toiminta!!!). Pyysin, että rahat käytetään hankkeeseen naisten oikeuksien edistämiseksi.
Sain kuitenkin lahjaksi ja muistoksi maitoastian, joka näkyy kuvissa yllä. Siihen on nähdäkseni virkattu päälle koriste tai kantosysteemi. Olin hieman sekaisin, joten jäi hyvin epäselväksi, mitä tällä pitäisi tehdä. Siis pitäisikö tähän lypsää maitoa? Vein sen toimistolle koristamaan kirjahyllyä ja muistuttamaan pastoraalinaisista.
Se Afrikasta ja Ugandasta. Ehdin muuten Ugandassa käydä lääkärissäkin ja mukava lääkärisetä käski syödä ibuprofeenia (siis Buranaa) 3 kertaa päivässä 10 päivän ajan, että neulomisrannetulehdus menisi pois. Ei auttanut mitään, eikä neulonta onnistu edelleenkään. Tänä viikonloppuna seuranani on ollut serkku H, joka on fysioterapeutti. H tutki kättäni, joka on edelleen kipeä ja arveli sen olevan lihas- ja nivelpohjaista jäykkyyttä ja kipua. Ja veikkasi että menee tosi kauan, ennen kuin se saadaan kuntoon. Yritän löytää siihen apua jostain. Sillä aikaa tämä blogi sitten odottelee käden parantumista, tai uusia käsityöharrastuksia.
Kun aloin pitää tätä blogia, periaatteena oli, että tämä on neuleblogi, eikä täällä paljon muuta lätistä. Scooterboyn kuolema heitti tämän periaatteen hetkeksi romukoppaan, kun halusin jakaa oman suruni myös neuleystävieni kesken. Mutta neuleblogi tämä on edelleen, eikä surublogiksi muutu. Mutta elämä on myös kummallista, ja siksi minulla onkin teille muutama neuletarina Afrikasta.
Kun kaikki oli vielä hyvin, ja työmatka Ugandassa aluillaan, kävimme Kasesessa torilla ostamassa lähinnä kankaita kollegalle. Silmiin sattui kuitenkin myös paikallista neulontatuotetta: kirkuvan keltainen ja musta neulemekon ja -jakun setti. Ugandassa, ja varsinkin Länsi-Ugandassa Kasesessa voi olla hyvinkin viileä sateiden aikaan, joten näillekin on tarvetta. Kuvitelkaa kylmää ja sateista juhannusta suomalaisella kesämökillä - sellainen on sää sadekaudella Ugandassa. No tätä neulesettiä en ostanut mukaan, sillä värit olivat lievästi kirkuvat. Kuvat otin kuitenkin.
2. päivä lokakuuta, kun Scooterboy oli jo menehtynyt yöllä, mutta en sitä vielä tiennyt, olimme Kampalassa ja meillä oli yksi työtapaaminen peruuntunut. Niinpä lähdimme ostoksille ja muiden ostosten lomassa mukaani tarttui tämä viitta. Mitäpä tästä voisi sanoa? Tuli ostettua suruviitta ihan tietämättään.
Ylin kuva on kojusta, josta viitan ostin. Maksoin viitasta alle 10 euroa, todella halpa hinta käsin tehdylle viitalle. Ja vaikka afrikkalaiset kauppiaat osaavat asiansa, niin minä myös osaan neuleasiani: on aivan varmaa, että tämä on käsin tehty. Myyjä kertoi, että hänen serkkunsa tekee näitä viittoja itse. Näitä ei näkynyt myöskään muissa kojuissa, joten kyseessä on varmasti paikallista tuotantoa. Muuten kojuissa myydään samaa kamaa kuin Keniassa, Tansaniassa, Ruandassa jne - ja kaikki väittävät että on paikallista tuotantoa. Kun matkan aikana käy nämä maat läpi, niin kyllä kolmannessa maassa jo naurattaa myyjien jutut.
Olen pitänyt tätä viittaa paljon, jo Ugandassa samana iltana, kun suruviesti oli tullut, ja nyt iltaisin, kun Suomessa on kylmä. Viitta on kaunis, kätevä ja lämmin. Jos käteni parantuisi, voisin tehdä samanlaisen itse.
Seuraavana päivänä, kun paluulennot Suomeen oli jo järjestetty, mutta niihin oli vielä vuorokausi aikaa, vierailtiin vielä yhdessä projektissa, jossa tuetaan karjankasvattajanaisten ihmisoikeuksien edistämistä. Lähdin mukaan Kibogaan päiväksi, sillä huonompi vaihtoehto olisi ollut jäädä yksin Kampalaan ja hotellihuoneeseen sekoamaan. Päivän ajan kävelin kylänraittia edestakaisin Kibogassa ja itkin puhelimessa Suomeen, kun pomo hoiti työnteon.
Pastoraalinaiset (eli karjankasvattajanaiset), joiden kanssa olin hanketta aloittanut Suomesta käsin, olivat luonnollisesti järkyttyneitä kohtalostani. He kertoivat, että heillä on tapana lahjoittaa lehmä leskeytyneille naisille, mutta koska minulle ei voi lehmää antaa mukaan, he olivat keränneet kolehdin päivän aikana ja yrittivät antaa käteistä. Ja kyseessä on siis köyhät ihmiset, joilla on itsellään tuskin mitään... En voinut käteistä ottaa, koska olin siellä työtehtävissä (vrt. eräiden suomalaisten poliitikkojen nykyinen toiminta!!!). Pyysin, että rahat käytetään hankkeeseen naisten oikeuksien edistämiseksi.
Sain kuitenkin lahjaksi ja muistoksi maitoastian, joka näkyy kuvissa yllä. Siihen on nähdäkseni virkattu päälle koriste tai kantosysteemi. Olin hieman sekaisin, joten jäi hyvin epäselväksi, mitä tällä pitäisi tehdä. Siis pitäisikö tähän lypsää maitoa? Vein sen toimistolle koristamaan kirjahyllyä ja muistuttamaan pastoraalinaisista.
Se Afrikasta ja Ugandasta. Ehdin muuten Ugandassa käydä lääkärissäkin ja mukava lääkärisetä käski syödä ibuprofeenia (siis Buranaa) 3 kertaa päivässä 10 päivän ajan, että neulomisrannetulehdus menisi pois. Ei auttanut mitään, eikä neulonta onnistu edelleenkään. Tänä viikonloppuna seuranani on ollut serkku H, joka on fysioterapeutti. H tutki kättäni, joka on edelleen kipeä ja arveli sen olevan lihas- ja nivelpohjaista jäykkyyttä ja kipua. Ja veikkasi että menee tosi kauan, ennen kuin se saadaan kuntoon. Yritän löytää siihen apua jostain. Sillä aikaa tämä blogi sitten odottelee käden parantumista, tai uusia käsityöharrastuksia.
maanantaina 5. lokakuuta 2009
My Scooterboy
Aviomieheni Scooterboy menehtyi perjantaina 2.10.09 sairauskohtaukseen.
Rest in peace pups, you'll always be with me. Your moo.
lauantaina 19. syyskuuta 2009
Magnesiumia, mehua, puuroa
Rasitusvammasta on kärsitty nyt jo kuukausi. Olen jo pohtinut, että jos tila jää pysyväksi, pitäisikö vaihtaa vaikka ompeluun tai johonkin. Pystyn neulomaan kerrallaan korkeintaan kaksi kierrosta, kun mahdoton vihlonta oikeassa käsivarressa alkaa! Ystävä Keravalta ehdotti, että magnesium voisi auttaa. Aloitan nyt sitten magnesiumin popsimisen. Lisää neuvoja otetaan vastaan, jos kukaan tietää!
Neulontaan ja tietokoneella istumiseen tulee luonnollinen tauko, kun ensi viikosta lähtien olen taas kolme viikkoa työmatkalla.
Tehosekoitin sentään toimii.
Black Beauty
karviaisia
omenoita
kanelia
reilun kaupan mascobadosokeria
Tämä olisi oikeasti pitänyt tehdä boysenmarjoista, mutta torilta tarttui mukaan karviaisia. Tykkään karviaisista ihan mahdottomasti, ja kaneli on tähän aivan huippu. Meni korkealle suosikkiohjeissa! Ohje on Smooth & Juicy -kirjasta.
Very Berry
kuivattuja karpaloita
punaviinimarjoja
maito
hunajaa
Tämän piti olla juoma, mutta mun käsittelyssä tuli tuorepuuro, kun jätin mineraaliveden pois. Punaviinimarjat ei ole mun varsinaisia suosikkeja, mutta tulipahan kokeiltua. Ohje on Smooth & Juicy -kirjasta.
Neulontaan ja tietokoneella istumiseen tulee luonnollinen tauko, kun ensi viikosta lähtien olen taas kolme viikkoa työmatkalla.
Tehosekoitin sentään toimii.
Black Beauty
karviaisia
omenoita
kanelia
reilun kaupan mascobadosokeria
Tämä olisi oikeasti pitänyt tehdä boysenmarjoista, mutta torilta tarttui mukaan karviaisia. Tykkään karviaisista ihan mahdottomasti, ja kaneli on tähän aivan huippu. Meni korkealle suosikkiohjeissa! Ohje on Smooth & Juicy -kirjasta.
Very Berry
kuivattuja karpaloita
punaviinimarjoja
maito
hunajaa
Tämän piti olla juoma, mutta mun käsittelyssä tuli tuorepuuro, kun jätin mineraaliveden pois. Punaviinimarjat ei ole mun varsinaisia suosikkeja, mutta tulipahan kokeiltua. Ohje on Smooth & Juicy -kirjasta.
lauantaina 29. elokuuta 2009
Kesäpipo Pikkuliskolle
Rasitusvamma ei osoita parantumisen merkkejä. Korkeintaan kaksi kerrosta voi neuloa, niin johan alkaa vihlomaan. Eikä tarvitse edes neuloa, sillä neulomisranne muistuttaa olemassaolostaan jopa öisin. Asiaa ei tietysti paranna päätetyö ja iltaopiskelut. Olen jo vaihtanut töissä hiiren vasemmalle kädelle ja harjoittelen hampaiden pesua vasemmalla kädellä. Pakkolepoa siis vain, en oikein tiedä mikä muu tähän auttaisi. Olo on ihan orpo, kun ei voi neuloa.
Esittelen tässä aiemmin kesällä jo ennen juhannusta valmistuneen kesäpipon Pikkuliskolle. Kesäkuu oli sen verran kylmäkin, että pipolle tuli kenties käyttöä, kuuleman mukaan ainakin mökillä. Kyseessä oli jämälankaprojekti, ja samasta langasta on tulossa pipon seuraksi kaulaliina (ja toistaiseksi siis projekti ihan jäissä...).
Malli: Oma.
Lanka: Online Linie 16 Modessa.
Lankaa meni: noin 100g.
Puikot: En muista, varmaan 4.
Esittelen tässä aiemmin kesällä jo ennen juhannusta valmistuneen kesäpipon Pikkuliskolle. Kesäkuu oli sen verran kylmäkin, että pipolle tuli kenties käyttöä, kuuleman mukaan ainakin mökillä. Kyseessä oli jämälankaprojekti, ja samasta langasta on tulossa pipon seuraksi kaulaliina (ja toistaiseksi siis projekti ihan jäissä...).
Malli: Oma.
Lanka: Online Linie 16 Modessa.
Lankaa meni: noin 100g.
Puikot: En muista, varmaan 4.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
